Tässä elämänmenossa on jälleen iso pyörre,joka on imaissut minut masennuksen oveen kolkuttamaan.Ohikiitävää,luulisin.Tai sitten on kysymys yksinkertaisesti siitä,että olen tänään pysähtynyt ja rauhoittunut.Olen ollut yksin kotona,pessyt pyykkiä,nukkunut,syönyt ja neulonut.On ollut liian rauhallista.
  Minut on luotu jatkuvaan liikkeeseen.Minä elän kiireestä,aikatauluista ja paineista.Toisille ne ovat rasite,minulle voimavara.En voisi kuvitellakaan tekeväni työtä,joka olisi päivästä toiseen samanlaista.Turvallista ja tuottoisaa.Minulla täytyy olla työ,jossa saan toteuttaa itseäni ja jossa en tiedä,mikä nurkan takana odottaa.Aikatauluni ja rytmini voi muuttua koska vain.
 Olen huomannut ihmispiirin muuttuneen.Minua ympäröivät erilaiset ihmiset kuin ennen ja nyt todellakin huomaan,että ystävistä vain timantit ovat jäljellä.Ystävien joukkoon ovat palanneet ne,joihin en ole ollut yhteydessä pitkiin aikoihin.Jotkut suhteet ovat syventyneet uskomattomasti.Jopa lapsuuteni aikaiset aikuiset ovat jollakin ihmeellisellä tavalla tulleet lähelle ja keskelle arkeani.
  Todellakin.Mainittakoon vaikka eräs sukulaiseni tuttava,jota näin joskus juhlissa,on nyt hyvä ystäväni,jonka kanssa olen puhunut tiiviisti puhelimessa.En koskaan kuvitellut olevani hänen kanssaan tekemisissä,mutta yläkerta päätti toisin.Ikäeroa meillä on kaksikymmentä vuotta.Minua on siis siunattu.
  Ehkä viimeaikaiset sesongit ja tulevat sellaiset,ovat imeneet energiani täysin.Tunnen olevani kuin rantapallo,jonka ilmat ovat karanneet taivaan tuuliin.Ehkä pelkään,ehkä en.Masentaa myös se,että rakkain kollegani on jälleen sairaana ja poissa pelistä.
  En tiedä mihin suuntaan kenkäni laitan.Johonkin tästä on lähdettävä.Kerättävä voimansa,luotava nahkansa ja aloitettava alusta.Kenties vaatetyylin vaihto,uusi tuoksu tai uusi asenne.
  Tänään otan kuitenkin suuntaa antavaa oikein kunnolla.Huomenna on vielä vapaata.Sitten keskiviikkona töihin.Kollegani tulee arvioimaan ja katsomaan töitäni.Pidämme jälleen kahvikeskustelun tekniikoista ja sesongeista.Odotan innolla.
  Olikohan tässä kaikki tällä erää.Tilapäinen notkahdus on käsitelty.Lukekaa loput rivien välistä,sillä en jaksa aukoa sitä samaa valitusta siitä,että tuntuu kuin en osaa,en kykene,en voi,en pysty,......