Kiitos kommenteista! Aika lailla tuo koirajupakka on ottanut kunnon päälle.On ollut sellaista vihan ja anteeksiannon aallokkoa.Välillä ajattelee,että asiat on tarkastettu todellakin viranomaisvoimin ja kaikki on kunnossa.Välillä taas nousee villat pystyyn ja suunnaton vainontarve ilmoittajaa kohtaan.Ei oikein tiedä omista tunteistaan.
  Toisaalta tämäkin vaihe on eräänlaista siirtymää ja puhdistumista.Eteenpäin menemiseen tarvitaan aina jokin pysäyttävä asia.Luulen,että lopulta kaikki käy hyvin.
  Eilen aamulla jossain kaukana kävi ukkonen ja kodissamme välähtelivät oudot valoilmiöt ilman ääntä.Nousin aamutuimaan vessaan ja siinä pimeyden keskellä välähti.Ajattelin,että minua huimaa äkillinen ylöstempaisu.Takaisin tullessa välähti taas.En osannut ajatellakkaan ukkosta vaan mieleeni hiipi outo ajatus.
  Minun päässäni oli varmaanki katkennut verisuoni ja aivoni tekivät tepposiaan.Olin varma,että väläykset kertoivat lähestyvistä viimeisistä hetkistä.Olin varma,että en enää herää jos pääni painan tyynyyn.Syytin stressintäyteistä elämääni.
  Aamulla olin hengissä.Vein muksut toimiinsa ja lähdin kollegani salonkiin laitattamaan kynnet.Jätin auton hyvän matkan päähän  keskustasta ja päätin kuntoilla mennen tullen. 
  Päätin oikaista hautausmaan poikki.Kävelin varmaankin ajatuksissani,sillä eksyin reitistä ja ilmeisesti aloin kävellä ympyrää löytämättä porttia.Jokapuolella oli aina vaan aitaa.Aloin hermostua.
  Kävelin edelleen ja näin pelkkiä hautakivien ja ristien rivistöjä.Joissakin lyhdyissä paloi kynttilä.Ilma oli sateinen ja viileä.Mielessäni kävi huutaa keskeltä sitä kaikkea,että "tulkaa hakemaan mut pois täältä!".
  Kävelin sellaisen kivipöydän ohi,jolle jätetään aivan pienten vainajien (ilmeisesti syntymättömien,kuolleena syntyneiden tms.) muistokukat ja tavarat.Katselin sitä tavararivistöä.Oli pieniä nukkeja,enkeleitä,lyhtyjä viimeisine tervehdyksineen,lahjapaketteja ja sun muita.Mietin,miksi minun piti juuri silloin törmätä tuohon paikkaan.
  Lopulta löysin tien portille.Portin reunasta huomasin vielä yhden hautakiven tekstin,joka kertoi haudassa lepäävän tuttavapariskuntamme naispuolisen jäsenen.Sain uudet väristykset.Miksi minä törmäsin siihenkin.
  Olen miettinyt kokemuksiani.Ehkä tämä oli viesti siitä,että pitäisi keskittyä olennaiseen eikä mihinkään muuhun.Pysähtyä.Outoa ja käsittelemisenaiheista oli se,että sain paniikinomaisen reaktion ja hätäännyin hautausmaalla.Kuolema on ollut minulle hyvin luontaista enkä ymmärrä miten siitä tuli yhtäkkiä noin suuri kummajainen.
  Ehkä minussa tapahtuu jotain.Olenkohan romahtamassa vai mitä?Loman olen jo varannut.Kaivan kutimet jemmasta ja rentoudun....Tänään en bloggaa,menen nukkumaan.