Tänään on ollut mahdottomista mahdottomin päivä.Tosin aamulla kaikki näytti mukavalta.Ei ollut krapulaa,otin illalla vain kaksi viskituikkua olotilaani.Yöllä nautimme rakkaani kanssa parisuhdebrunssin.Nukuin hyvin ja pitkään.
  Aamulla kävimme yhdessä tukussa,sillä tarvitsin apua ostosteni kanssa.Sitten palailimme kotiin.Tein firman kehittämissuunnitelman ja päivitetyn liiketoimintasuunnitelman kouluun.
Ja PAM! Kaikki oli hetkessä sekaisin,päälaellaan.
  Paistoin karjalanpaistilihoja ja rakkaani motkotti paistotaidostani.Osasin kuulema ennen paistaa jopa lihat oikein.Ensin kuuma pannu ja sitten tavarat perään.Episodin jälkeen hän osallistui pyytämättä kommentoimaan kehittämissuunnitelmaa.Päivä jatkui suunnilleen samaa rataa kunnes hän lähti iltavuoroon töihin.
  Tunnelma latistui.Mietin todellakin,että olenko minä noin vieraantunut arjestani etten osaa enää paistaa edes karjalanpaistia oikein?Olihan tässä taanoin myös rakkaani työtoveri todennut etten taida edes tietää onko meillä pyykkipulveria.Hän tekee sivubisneksiä pyykkipulverikaupalla.En tiennyt ja kyllä hävetti.En ole osallistunut yrittäjänä juurikaan kodinhoitoon.
  Olen kyllä hoitanut yrittäjyyttäni edeltävänä aikana kotia seisemän vuotta ihan yksin.Rakas sai vain käydä töissä ja tehdä miestentyöt.Ruoka oli aina valmiina,puhtaat vaatteet kaapissa,jne.Nyt tilanne on toisin,se tekee kuka ehtii.
  Toukka,Tappura ja Terävä pitivät huolen siitä,että tappelu pysyi yllä koko illan ajan.Kuulin monta kertaa koko sen ihanaisen kirjon,jolla äitiä voi nimitellä.En kirjoita sitä tähän,voitte arvailla.Meillä on aina totuttu puhumaan asioiden oikeilla nimillä ja kaunistelematta.
  Keitin iltapalaksi riisipuuroa ja rusinasoppaa.Nautin niitä aina kun ajatus on riekaleina,silmäkulmista valuvat kyyneleet ja sydämeen sattuu.Tyhjää,rikkinäistä,hiljaista.Onneksi olen tottunut tähän ja siksi pidän yllä unelmiani.Kömmin tänään peittoni alle ja puristan nallen kainaloon.Minuun eivät maailman murheet tänä yönä koske.
  Ehkä minusta ei sittenkään ole eläjäksi tässä perheessä.Tämä perheenrakastamisprojekti on ehkä ollut kapasiteetilleni liian suuri palanen.Minä en yksinkertaisesti veny tarpeeksi pitkälle.Riittämätön kuminauha.Yritän kuitenkin edelleen.Katsotaan miten käy.Ehkä tämä päivä oli vain yksi kuoppa matkallani.
  Toisaalta mietin millainen olisi se unelmaperhe?Ehkä vähemmän tappelua ja tasaisempaa...Mene ja tiedä.
****************************************************************

Meritähti,
näin tämä taas keikahti.Sinähän tiedät jo lopun.Sitä samaa.

Ole ystävällinen,älä soita tai kommentoi.Tahdon rypeä itsesäälissäni.Ole kiltti.

*********************************************************

Lähden nyt katsomaan,mitä Blogistanian taivaalle tänään kuuluu...