Kiitos kommenteista! On totta,että tällaiset "persoonalliset" remppamiehet pilaavat kaikkien niiden tunnollistenkin alalla olevien maineen.Onhan se yleinen käsitys,että kaikki putkimiehet sun muut alan ammattilaiset ovat juoppoja ja huijareita.Leima loistaa otsasta jo esittelyvaiheessa.
  Surkeaa on myös se,että alan osaajan pitäisi tehdä kaverille alennuksella työtä eikä kehtaa oikeastaan sanoa ei millekään pyydetylle työlle.Kyllä meidän kaikkien olisi tajuttava se,että kaverille maksetaan täysi (tai ainakin melkein täysi) hinta hyvästä työstä.Tuskin ammattimies (tai -nainen) tekee kaverilleen suttasekundaa.Kohde kun on aina lähellä.
  Ja onhan se niinkin,että sellainen työ maksaa,johon on hankittu koulutusta.Kyllä opiskeluun kulutetusta ajasta ja tehtävien sekä tenttien hikipisaroista täytyy saada korvausta (realistisessa määrin).
  Näiltä ammattilaisilta kannattaisikin vaatia kunnon ansioluettelo kaikkine työ-,opiskelu- ja kurssitodistuksineen.Se,joka on päivittänyt ammattitaitoaan ja uhrannut aikaa ammatissaan kehittymiseen,ansaitsee saada kunnon maksun tekemästään työstä.(Edellyttäen,että osaa tehdä työnsä moitteettomasti ja oikein).Pitkä työkokemus on toki eduksi jos muuten pystyy seuraamaan aikaansa.Tämä karkeasti.
  Mitäs sitten jos näiltä hemmoilta todellakin loppuvat työt ja oma nimi löytyykin kortiston listoilta?Kyllä silloin muistelee niitäkin asiakkaiksi halunneita,joille ei riittänyt aikaa.Kannattiko silloin paukuttaa tähtitieteellisiä palkkavaatimuksia ja vedota kiireeseen?Lajitella asiakkaita?Ja mikä pahinta,luottamus on mennyt oman käytöksen takia.Sillat poltettu takana.
  Asia jääköön sikseen.Tiedänpähän etten noita hemmoja suosittele kenellekään.Ehkä joskus hekin huomaavat kuinka realistinen maailma voikaan olla.Toivon niille oikeille ammattilaisille paljon rehellistä ja aitoa työtä.
  Tappura ja Terävä olivat tänään tanssitunnillaan.Isäni oli heitä viemässä.Itse olin rakkaani kanssa töissä.Toukka oli mummon kanssa kotona.Appivanhempani ovat Tallinnassa,joten omat vanhempani hoitavat tenavia.
  Seitsemän jälkeen ovi kävi ja pojat palasivat kotiin.Ensin tuli Tappura ja kertoi ilmoittautuneensa kisoihin,jotka ovat 10. helmikuuta salillamme.Kyseessä ovat avoimet seuratanssikilpailut.Osallistujia tulee eri seuroista ympäri Suomen.
  Kohta ovesta pamahti isäni,joka oli myös innoissaan Tappuran kisoista.Isä selitti kuinka Tappura oli kirjoittanut nimensä osallistujalistaan lupia kyselemättä.Heti perään hän lateli ohjeet kisavaatteista ja kengistä.Kummatkin olivat intoa piukassa.
  No,meidän perheessämme odotetaan siis ensimmäisiä kisoja ja alustavaa kisareeniä.Tappuran kisapari on juuri aloittanut emmekä siis tiedä,kuka hän on.Harjoituspari ei kuulema halunnut osallistua kisoihin.Myöskään Terävä ei halunnut osallistua.Kyseessä on ns.harjoitussarja,jossa kaikki osallistujat palkitaan.
  Tästä se siis nyt lähtee.Jotakin loppuu ja jotakin alkaa.Harrastuksemme on nyt syventynyt elämäntavaksi ja intohimoksi.Lähdemme parin viikon kuluttua Poriin.Siellä on sellainen tanssikenkäkauppa,jota on suositeltu.Lähdemme ostamaan näille tähtitanssijoillemme varusteita.
  Itse sain omat tanssikengät syksyllä ja rakkaalleni ostin kengät joululahjaksi.Toukalle olen luvannut ommella ihan oikean tanssihameen kaikkine kimalluksineen.Tappuralla ja Terävällä on tanssihousut valkoisine paitoineen.Se on menoa nyt sitten.
  Olen onnellinen siitä,että lapset päättävät itse harrastuksensa etenemisestä.Tappura ja Toukka haluavat eteenpäin.Terävä nautiskelee.Minä ja rakkaani etenemme omaan tahtiin.Voiko hienompaa olla?(Paitsi,että ylpeän äidin maha on jo nyt kisajännityksestä sekaisin,puhumattakaan isäni mahasta.Rakkaani ei asiasta vielä tiedä).