Halasin tänään takkaa.Kyllä,ihan niin kuin puita halaillaan.Olen itse takan piirtänyt ja muurari on sen toiveideni mukaan toteuttanut.Sen pinta on röpyliäinen,kermavaahdonkaltainen,valkoinen.Takan luukku on musta,kaksiosainen,lasiovellinen.Musta ristikko ja pyöreät vetonapit.Ylhäällä ja alhaalla kiertää tummanruskea tiilikierto.Sivulla on pienet,ruskeat tiiliportaat,hiirenportaat.Suunnitteluni kukkanen.
  Tuoksui lämpimältä.Rakkaani oli ennen töihinlähtöään lämmittänyt takan.Sen pinta hohkasi lämpöä kämmeniini.Kaikki oli hetken lämmintä pumpuliunta.Takan päältä minua tuijotti kaksi mustavalkoista kissapatsasta.
  Olin onnenjättiläinen.Mietin miltä tuoksui juustokuu.Kaikkihan sen tietävät,että kuu on oikeasti juustoa.Paksua,keltaista emmentaalia.Herkkua,jota emmentaalinautit kävivät kuulennoilla veistämässä sen pinnalta.Sulkivat pieniin pusseihin ja toivat kotiin.Maailma ei tiedä vieläkään kuun salaisuutta.
  Mutta miltä tuoksuvat tähdet?Ne ovat ajansaatossa kiteytyneet vaniljaksi.Hieman vaaleamman keltaisiksi kuin emmentaalikuu.Vienommiksi,herkemmiksi.Olen varma,että olen kuullut tähtien helisevän hiljaa yön pitkinä tunteina.Tähtikirkkaina öinä helisee hiljaa ja tuoksuu vanilja.Niin sen täytyy olla ja on aina ollut.
  Mistä minä sitten nuo tiedän?Olen syntynyt tähtikirkkaana sunnuntaiyönä kauan sitten.Silloin istuin haikaran selässä ja matkasin kotiini.Näin juustokuun.Harvapäinen haikara lensi vankoin siiveniskuin vaniljaisten tähtien seassa.Kaikkialla helkkyi hiljaa...Siitä minä tiedän.Taivaan lapsena syntynyt.Ikivalkea.