Joskus minä mietin,että miksi minun pitää koko ajan mitata omaa minääni?Hakea sääliä juuri minulle tapahtuviin asioihin?Valittaa ja vatvoa?Miksi pitää kirjoittaa asioita?
  Sydän on niin pieni ettei sinne voi pakata paljoakaan huolia.Ne täytyy siirtää jonnekin pois.Täytyy kirjoittaa.Pohjimmiltaan ihminen on laumasielu.Ajatuksia ja tunteita täytyy kertoa jollekin.On vain vaikea valikoida,että kenelle.Teille on helppoa,koska ette (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) minua sen paremmin tunne siviilissä.Ette välitäkään tuntea,riittää kun olemme läsnä toistemme arjessa.
  Enkä minä kaipaa punaisia mattoja saapuessani.Tunnen kuitenkin kiusallisuutta kirjoittaessani,sillä myös ne "ei toivotut"-ihmiset tietävät blogini.Ajattelin jopa perustaa uuden blogin ja aloittaa kaiken alusta,mutta miten johdattaisin teidät rakkaimmat sinne ilman,että edellämainitut seuraavat.Joillekin voin laittaa tekstiviestin uudesta osoitteesta,joillekin en.
  Miksi oikeastaan haluaisn muutosta?En voi väkisin kääntää viisareita elämäni kellossa.Ne vain käyvät yksitellen läpi vuorokauden jokaisen tunnin,hyvän ja pahan.Toistaiseksi minä elän,tunnen ja ajattelen.Olen osa tapahtumien ketjussa,elämän helminauhassa.Uskon vakaasti siihen,että yläkerrasta löytyy minunkin tarinani.
 Minä olen syntynyt negatiiviseksi ihmiseksi.Minulla on taipumus ajatella asioita niiden huonoilta puolilta.En ole oikeastaan koskaan uskonut tosissani mihinkään positiiviseen.Minun pilviini ei ole maalattu kultareunoja.Ehkä olen kutonut itselleni eräänlaisen gobeliinin,johon aika ajoin putoan ja kääriydyn.Ehkä se on myös suojeluvaistoni.
  Minä olen omituinen ja toisaalta aika lailla ylpeäkin siitä.Olen hankala ihminen.Taivas todistakoon,että olen yrittänyt repiä auringonrippeitä maailmani ylle.Joku onnistuu,joku ei.Minä en onnistunut.Aurinko unohti minut.Elän varjossa.
  Ehkä minun ihmiseni eivät ymmärrä tai aika vain ei ole koskaan ollut kypsä kahden maailman kohtaamiseen.Ehkä kenelläkään ei vielä ole ollut valmiutta kohdata minua sellaisena kuin olen tai he ovat pelänneet sitä tunnetta,jonka he olisivat joutuneet suhteeseemme laittamaan.Ehkä he pelkäsivät kypsyä kanssani.Rinnallani pysyvät vahvat persoonat,jotka osaavat antaa tilaa.Saman tilan he osaavat myös vaatia tarpeen tullen itselleen.
  Mene ja tiedä.Minä synnyin sellaiseksi kuin olen.Toisille se riittää,toisille ei...