Annu kommentoi eilistä kirjoitustani.Käykääpä katsomassa niin säästyn kirjoittamasta toiseen kertaan sitä samaa tähän.Siis miksi olen ylipäätänsä sitoutunut toiseen ihmiseen?Hyvä kysymys.Todellakin,minä olen erakko luonteeltani ja kyllä,maalailisin tauluja ja kirjoittaisin vaikka koko elämäni.Enkä todellakaan tiedä,miksi tuon sitoutumisen jälkeen tein vielä kolme lasta.En tiedä,tunnustan.
  Mutta oletatko Annu,että jos raamit ovat kunnossa niin taulukin on kaunis?On rakastava rakas,talo,tila-auto,koira ja kolme lasta.Ei ole tarvetta valittaa,kaikkihan on täydellistä.Mutta,noiden raamien sisällä asuvat oikeat ihmiset.Kukin on omanlaisensa fyysinen-,psyykkinen- ja sosiaalinen kokonaisuutensa.Ei pahaa oloa lohduta se,että on kaikki mitä edellä mainitsin.Ja jos onnellisuus on kiinni noista edellä mainituista asioista niin kerropa Annu,miksi esimerkiksi tavarataivaita,linnoja ja sun muita rikkauksia ja rakkauksia omistavat ihmiset ovat onnettomia tai kokevat pahaa oloa?Eivätkö timantit olekaan ihmisten parhaita ystäviä ja korvaa kaiken maallisen?
  Entä lapset?Luuletko,että äitinä oleminen on vain yhtä pilvien päällä leijumista?Jossain kohtaa olen halunnut olla äiti.Ehkä sen selittämättömän ihmistarpeen niin vaadittua olen perustanut perheen.On tuiki tavallista,että normaalisti käyttäytyvä äiti haluaa toisinaan heittää lapsensa kadulle pois jaloista,silloin kun ei jaksa.Tai halunnut seivästää rakkaat pienokaisensa aitan takana.Tämä on äitien arkipäivää,rakas Annu.Ja silti kaikki rakastavat lapsiaan.Normaali äiti ei satuta tukkapöllyä enempää lastaan.Sekin on teikäläisten mittakaavassa laitonta.
 Minä en ole mikään kestopositiivinen ihminen.Minun elämässäni tunteet ailahtelevat.Minusta se on normaalia.Ja vaikka minulla onkin rakastava rakas ja nuo kaikki muut,niin olen silti oma itseni.Minulla on pahoja oloja,iloitsen,kyynelehdin silloin kun on sen aika.En tiedä millaisessa kultareunaisessa elämässä elät ja olet suurin kuulemani ihme,jos uskot,että terve ihminen on aina tasapainoinen olento.
  Ja se mitä kaipaan eniten,ovat pitkät unet ja rauhoittuminen.Kaipaan miestä,jonka kanssa voisin vajota sohvan uumeniin.Kaipaan keskustelijaa ja kuuntelijaa.En siksi,että voisin kaataa hänen niskaansa kaiken loan,mitä elämästäni löytyy vaan keskustellakseni kaikesta mahdollisesta.
  Ja minä voin olla erakko omassa sisimmässäni.Sinne en muita päästä,en rakastavaa rakastani tai lapsia.Se on minun oma koloni.Siellä säilön unelmiani.Olen rikki ja kokoamisvaiheessa.Jos olen sinusta outo niin olen siitä todella tyytyväinen.Rakas täydellisyyteni,Annu.

PS.Risteilylle lähden viikon päästä sunnuntaina ja tulen maanantaina myöhään eli silloin en bloggaile....