Seilasin aamun vanhempieni talon ja työpalaverin väliä.Muutoin vietin vapaapäivää.Olimme sopineet Terävän kanssa,että tulisin hakemaan yhdeltä koulun vierestä.Löysin parkkipaikan kauempaa tapaamispaikkaa,joten otin koiran ja kävelin lopun matkan.Terävällä ei taaskaan ollut kiirettä koulusta kotiin ja tuleminen ulos kesti puoli tuntia,jonka odotin pakkasessa koulun pihassa.
 Ihme sinänsä,en ollut pojalle vihainen.Siinä seistessä sain lopunelämäni suhteen kuningasajatuksen.Siis,kun olisin maksanut firman lainan,myisin koko roskan pois,jättäisin elämäni miehet,avioliittoni,perheeni ja kaiken mitä omistan.Pakkaisin välttämättömän ja suuntaisin jonkun avustustyötä tekevän messiin kaivamaan lapiolla kaivoja Etiopiaan.
  Kyllä,lähtisin jonnekin,missä olisin yhtä luonnon ja alkukantaisen yhteisön kanssa.Pukeutuisin isoista kangaspaloista tehtyihin vaatteisiin ja kauhoisin riisiä suuhuni yhteisestä peltiastiasta.Kulkisin paljain jaloin punaisella hiekalla ja pelkäisin pistäviä ötököitä.Illalla tanssisin yhdessä muiden kanssa nuotion ympärillä.
  Ei olisi koneita,vain lapio,jolla tekisin ruumiillista työtä kaikkien hyväksi.Ei olisi puhelinta tai tietokoneita.Ei mikroja eikä muita mukavuuksia.Vain luonto ja itsekyhätyt vempeleet.Aitoja ihmisiä,hyviä ja pahoja.Tietynlaista askeettisuutta kaukana nykyisestä maailmastani.Antaisin aikani päätösvastuun yläkertaan.
  Näin minä olen ajatellut ja nähtäväksi jää toteutuvatko suunnitelmani........