On kulunut jo kaksi vuotta siitä kun jätin tämän blogin ja synnyin Memmariiniksi Mandariinimaahan.

Tämän kahden vuoden aikana olen kerran palanut todella pahoin loppuun.Perheemme vanhin poika on saanut asperger-diagnoosin.Parisuhde on toipunut kolhuista eikä äitiyskään kahden murrosikäisen pojan ja uhmaikäisen tytön kanssa ole ollut helppo.

Olen kasaillut itseäni ja käynyt paljon asioita läpi.Olen syönyt mäkikuismaa,jonka kanssa olen saanut purettua pääni siältöä turvallisesti ja rauhassa.

Olen laihtunut miltei 15 kiloa ja kutistunut melkoisen paljon.Uudesta ulkomuodosta innostuneena olen aloittanut ravintoremontin sekä uusia harrastuksia.Nyt tanssin intohimoisesti bailatinoa sekä käyn boulderoimassa (seinäkiipeily).Kiipeilyharrastus on laajentumassa köysi- ja kalliokiipeilyyn.

Nyt on tullut myös aika palata kotiin tänne blogistaniaan.Uutena,mutta myöskin vanhana Ikivalkeana.Toivon,että saan palata joukkoonne.

Teidän,

Ikivalkea.