Olen ajatellut asioita ja palannut mutustelemaan ajatuksiani perheestäni.Töissä on ollut sopivasti hiljaista ja olen saanut touhuta suurimman ajan itsekseni.Toisaaalta se on siunaus kiireisen jouluajan jälkeen,toisaalta se on kirous,joka kasvaa hiljaisuudessa.Aikaa ajatella ja pyöritellä.
  Tämän perheeni kanssa olen kuin pakastebroileri jääkaapin hyllyllä.Päätön,riisuttu möykky koivet kainaloiden paikalla.Siinä istuu eikä voi muuta odottaa kuin valmistusta,veistä ja matkaa kellumaan mahanesteisiin.Sitten pitkää putkea pitkin kohti viimeistä määränpäätä.
  Odotan perheeltäni rakkautta vaikka hyvin tiedän,että sitä saa vasta kun antaa ensin itse.Metsä vastaa samoin kuin sinne huutaa.Odotan hyväksyntää,rauhallista laatuaikaa,hiljaisuutta ja mitä kaikkea muuta.Odotan saavani vapaa-aikaa kotona,herkkiä hetkiä,halauksia ja suukkoja.Miten minä niitä saisin kun päätehtäväni on juosta vastakkaiseen suuntaan?Miten voisin odottaa saavani heiltä sitä,mitä itse en kykene antamaan?
  Tein tänään jälkikätisen lupauksen tälle vuodelle.Minä opettelen ihan oikeasti tuntemaan heidät,elämään rauhassa ja rakkaudessa,kehumaan ja halaamaan,rakastamaan enemmän kuin nyt.Opettelen antamaan itsestäni enemmän ja murtamaan suojakilpeni.Haluan opetella uudelleen äitiyttä.Tämä ei tarkoita uhrausta alttarilla.Sädekehää en myöskään päähäni paina.
  Päätin,että esittelen teille perheeni juurta jaksain ja kirjoitan heistä jatkossakin.Imen heidät uudelleen sisälleni kirjoittamalla.Luulen,että näillä avaimilla aukeaa suuri umpisolmu,joka on sotkenut elämääni ja vienyt sen negatiiviseen kierteeseen,perheen viha-rakkaus-suhteeseen.Tämän olen velkaa perheelleni ja itselleni.Voin vielä tehdä jotain ennen kuin on liian myöhäistä.
  Historian alkulehdiltä en aloita vaan tästä ja nyt.Perheeseeni kuuluu rakkaani,jonka olen valinnut vakkani kanneksi lähes kuusitoista vuotta sitten.Hänen kanssaan minulle on siunaantunut kolme lasta:Toukka,tyttö 4v,Tappura,poika 6v ja Terävä,poika 8v.Lisäksi on mustavalkoinen koira,Reipas Rohkea 1v ja akvaario,jonka uumenissa asustavat keltaiset malawiahvenet ja sininen rapu,toistaiseksi yksin.(Työpaikalla asustaa vielä harmaa kaniherra Sulo).Asumme isossa Muistojen talossa,jonka olen ajatellut maalattavan vaaleanpunaiseksi.
  Tänään olen ottanut ensiaskeleen kohti perhettäni.Opetin Terävää,hänen oman toiveensa mukaisesti,liikkumaan netissä.Eilen poika oli kitarisaleikkauksessa ja korvien putkituksessa.Toukka sai tiistaina lääkkeet korvatulehdukseen ja Tappuralla hiipivät samat oireet.
  Ajattelin yösydämenä käpertyä rakkaani kainaloon ja muistella miltä rakkaus oikein tuntuu uudelleenlämmitettynä.Minun vakkani ja kanteni Muistojen talossa,matkalla kohti yhteistä,parempaa tulevaisuutta.Elämä on.