Ehdin jo hetki sitten kirjoittaa päivän kuulumiset,huolen kollegastani.Mutta jatkan,Nyt saunapuhtaana.Viime aikoina on ollut todella kiire,joten nyt istahdan ja kirjoitan.Täältä tulee vuodatusta.
  Elämä on ollut kuin kiiltomadolla,soittelemista milloin milläkin lehdellä.Isompi siunaus kolahti kohdalleni keskellä merta,jolloin sain voimansiirron reissun artistilta.Kiveni heräsivät eloon ja sykkivät vieläkin energiaa.
  Todellakin,elämä voi olla hetkellisesti satenkaaren väreissä juoksevaa energiavirtaa ja sitten taas vaihtua hetkessä toivoksi pimeydessä,kiiltomadoiksi yön sylissä.Äkkiarvaamatta,valmistautumatta.Mutta,en ole yksin pelkoni kanssa.Minulla on vielä ystäviä,jotka tukevat huolessani.Jaksavat pitää minuakin kasassa ja toivovat mukanani parempaa huomista.He tietävät kuinka hauras olen ja kuinka paljon tarvitsen juuri tuota kollegaani.
  Mutta,miksi tämä tapahtui juuri nyt?Oliko jonkun suuremman ajatus antaa minulle ensin energiaa ja sitten räväyttää koko värisuora eteeni.Ensin hemmotella ja sitten vetäistä matto alta.Ja miksi juuri tämä kollegani,miksei joku muu?Sattumaa,en usko.
  Enkä usko,että tämä tapahtui siksi,että huomaisin juuri tämän henkilön.Hän on ollut läsnä yrittäjäurallani jo kauan,jakanut asioita,pohtinut kanssani.Hänen kanssaan olen mennyt eteenpäin,opetellut,toivonut ja ruotinut.
  Onneksi sain kuulla,että ennuste on hyvä ja että tapahtunut on vähemmän vakavaa kuin ensin luultiin.Sairaslomaa tule varmaan urakalla,mutta toivoa on,että hän palaa.Tosin vielä on vietettävä aikansa sairaalan sängyssä liikkumatta.Mutta valoa on näkyvissä.
  Minulla on vielä uskoni siihen,että jatkan työuraani hänen rinnallaan.Tämä ei ole niin toivotonta kuin olisi luullut.Hän palaa ja palauttaa minut jälleen ehjäksi.Sitä ennen minulla on tukenani ne todelliset ystäväni,jotka eivät petä ilossa eivätkä surussa.Kiitos heille!