Kiitos kommenteista! Joulu lähestyy ja minulla on jotenkin omituinen,haikea,alakuloinen olo.Ikäänkuin jotakin olisi poissa.Joku ihmeellinen suru,jota en kai ole koskaan surrut.Omituista.Jotain on poissa enkä tiedä mitä.
  Varsinaisesti en ole uupunut.Töissä kaikki on valmistunut etuajassa joulusesonkiin.Kiirettä ei ole eikä liioin mitään hässäkkään.Joulustressiä ei ole tullutkaan vaikka kuinka ajattelin.Luulen,että suren omaa tyyneyttäni ilmeisen stressisenä aikana.Kaikki vaan on loksahdellut nätisti paikoilleen.Olen jopa tyytyväinen työjälkeenikin.
  Olen muistellut vuoden takaisia Uuden Vuoden juhlallisuuksia täällä Vuodatuksessa.Muistan hyvin sen viskinhuuruisen illan kun kävin laittamassa vuoden vaihtumisen toivotuksen.Muistan
Tekosyyn ilotulituspohjankin vallan hyvin.Kaikki tuo on jo lähellä.
  Ehkä teen eräänlaista luopumista jostakin.Olemme kollegojen kanssa hiukan kutoneet tulevaisuuteni gobeliinia.Muutoksia on tulossa ja totaalisia sellaisia.Nämä ovat vielä lopullista sinettiä vaille.Ehkä alan valmistautua muutokseen.
  Toisaalta kroppani on viestittänyt merkkejä huonosta kunnostani ja omituisia kiputiloja on ollut.Lääkäriin en ihan vielä mene.Katson ensin johtuuko tämä työnteon määrästä vai mistä.Kävin syöpäepäilyn vuoksi tutkimuksissa kolmisen vuotta sitten ja silloin ei löydetty mitään.Tosin sanottiin,että tietyn kohtani kipu säteilee jostakin muualta.Sain kuitenkin terveen paperit.
  Serkkuni,nyrkkeilyn tämän vuoden SM omassa sarjassaan,otteli lauantaina turnauksessa.Näin hänet pitkästä aikaa istumassa kotisohvallani ennen koitosta.Vaihdoimme kuulumisia.Ehkä tuokin tapaaminen nosti haikeuden siitä etten nää serkkuani usein.Olisin myös tahtonut päästä huutamaan katsomoon ottelun ajaksi.En päässyt.
  Mutta elämä on.Nyt bloggaan teidän luoksenne ja menen nukkumaan.