854631.jpg
Kiitos kommenteista! Iines heitti pahan meemin,jossa pyysi kirjoittamaan millaiselta Ikivalkea maailma näyttäisi viiden vuoden kuluttua jos oikein kovasti toivoo.No.Mikäli olen pystynyt välttämään sydänkohtauksen,ratkaisevat onnettomuudet ja konkurssin niin olen aika lailla kondiksessa.Nyt annan lentää...
  Viiden vuoden päästä yritykseni on menestyvä.Liikevaihto on vähintään kaksi kertaa nykyisen suuruinen.Olen luonut hyvän brändin.Minulla on mainetta alani osaajana.Se ei kuitenkaan ole noussut hattuun.Paitsi,että.....
  Lainat olisi silloin maksettu ja ajokkinani olisi todennäköisesti joko hummeri tai jaguaari.Parisuhde kukoistaisi ja unelmoisin edelleen Jaavasta.Asuisimme edelleen Muistojen talossa,mutta meillä olisi myös kauan haaveilemani,tietty kesämökki.Ja kaksi kertaa vuodessa toteutettu,koko perheen viikonloppuloma eri ulkomaan kaupungeissa.
  Perheemme tänä syksynä alkava (Toukalla ja Tappuralla jatkuva) tanssiharrastus jatkuu edelleen.Olemme edenneet taidoissamme ja istumme kolme iltaa viikossa salin taukohuoneessa katsomassa toistemme treenausta.Rakkaani ja minä olemme timmissä kunnossa ja tanssimme näyttää jo jokseenkin salonkikelpoiselta.
  Viisi vuotta on lyhyt aika ihmisen elämässä enkä usko,että se on mitenkään suuresti hetkauttanut arkeani.Olen toki valmistunut ties kuinka monenteen ammattiini ja todennököisesti luen tuolloin seuraavaa ammattitutkintoani,jolla en todennäköisesti tee yhtään mitään.
  Olen perusnegatiivinen ihminen ja uskon,että asiani eivät ole yhtään paremmin viiden vuoden päästä.Olen varmaankin edelleen loppujen lopuksi täysin yksin omien ongelmieni kanssa ja ratkon niitä omissa oloissani.Tuskin tunnen sen enempää kuin nytkään luotettavaksi tituleerattavaa ihmistä.Todennäköisesti joudun pettymään moniin "luotettaviksi uskomiini" ihmisiin.
  Uskon tuohon tanssin voimaan.Ilmoitimme rakkaani kanssa itsemme aikuisten alkeiskurssille jo keväällä.Lähden sinne aukomaan sisälläni olevia solmuja ja etsimään itseäni.Haluan kokea itseni ehjänä ja elämänmyönteisenä,rentoutuneena ihmisenä,joka kaivaa voimaa sisältään.Haluan oppia hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja elämään sen mukaan ilman alituista suorittamista ja muiden miellyttämistä.
  Ehkä viiden vuoden päästä olen löytänyt osan omista rajoistani.Tiedän kuka olen ja millä maaperällä seison.Olen edelleen se omaleimainen kusipää,joka etsii tiensä läpi suurimpien kivenlohkareiden ja hakkaa päätään vapaaehtoisesti seinään.Pysyn mahdottomana,mutta silloin tiedän mitä oma mahdottomuuteni oikeasti on.

Obeesia ja Tekosyy,ottakaa meemi vastaan!