750503.jpg
Tänään oli se päivä,jolloin elämä heitti minut takaisin menneisyyteeni.Äkkiarvaamatta.Tempaisi maton jalkojeni alta.Ja minä olen jälleen mennyttä....
  Tumma suklaasilmä palasi elämääni ja herätti unelman siitä,että joskus saisin vajota hänen kanssaan sohvan uumeniin ja olla hiljaa.Ei mitään muuta,kuunnella samoja ajatuksia ja olla aivan hiljaa.Yhdessä.Ilman aikaa.Jakaa jotain arvokasta toisen kanssa.Pehmeisiin flanellipyjamiin kietoutuneina.
  Rakkaani osaa saman asian,mutta uskon suklaasilmäisen kanssa saavuttavani täydellisemmän sielujen yhteyden.Mistään luontoäidin asusteissa pelehtimisestä ei ole kyse vaan henkisestä ykseydestä.Miestäkään en ole vaihtamassa.Ei ole tarvetta.
  Nuo miehet jakavat sydämeni sulassa sovussa tietäen toistensa läsnäolon.Mitään draamaa ei ole.Toinen hallitsee arkipäivääni ja toinen unelmiani.Näin on ollut ja tulee näköjään aina olemaan.En voi sille mitään.En halua voida.
  Tuntuu siltä kuin elämästäni olisi samalla pyyhkäisty pois aika,jolloin suklaasilmä oli toisaalla.On kuin kaikki tapahtuneet asiat olisi suljettu pussiin ja suu vedetty kiinni.En tunne joulustressiä lainkaan.Sydämeni rauhoittuu.
  Valmistaudun huomiseen työpäivään ja hääsidontaan.Olo on rento ja varma,turvallinen.Tumma ja vaalea ovat palauttaneet vaakakupit tasapainoon.Minulla on kaikki,mitä tarvitsen.Henki ja ruumis.Rakkaani ja suklaasilmä.Ehkä olen onnellinen.Elän.