Kiitos kommenteista!Eilen sitten kaivelin allasta maahan.Vielä se ei ole paikoillaan,sillä paikkaa pitää vielä hiukan muotoilla.Laitoin ruusut ja katajat maahan ja kahteen penkkiin aluskatteeksi keltaista koristekiveä.Mutta rakennusprojekti jatkuu....Ja otan kuvia ja laitan tänne kun saan sen siirtovärkin....
  Tänään olen touhunnut koiran kanssa.Meillä on sanaton sopimus,että vapaapäiväni pyhitän koiralle.Otan sen mukaan minne menenkin.Tänään koira vei kanssani lapset aamulla omiin toimiinsa.Sitten kävin ilman koiraa parturissa.Sen jälkeen koira jälleen takapaksiin ja baanalle.Kävimme kahdessa tukussa.Sitten kotiin,syömään ja kaksin  päikkäreille.
  Mutta eniten minä olen tänään miettinyt omaa sinistä mukiani.Olen ostanut kaksi mukia aikoja sitten.Mukiin mahtuu varmaankin puolisen litraa tavaraa.Se on sopiva mehumuki ja krokilasi.Moni olisi ostanutkin mukini,mutta kun ne ovat rakkaita.
  Toinen sinisistä mukeista oli tänään ulkona.Se jäi grillikatoksen pöydälle kun tulin sisälle.Ja kun olisin tarvinnut siiderimukia,huomasin tilanteen.Syöksyin ulos pelastamaan mukia,joka oli pudonnut pöydältä laattalattialle.Onneksi löysin ja  siiderinautinto oli taattu.
  Kaikki  maistuu paremmalle omasta  rakkaasta  mukista.Kaikki  on turvallisempaa,maailma ei hyökkää  päälle.On joku,jonka kanssa  on elänyt jo vuosia.Joku,joka ei petä (jos ei mene  rikki).Joku,joka on.
  Ehkä nykypäivänä ihminen tarvitsee turvallisuutta ja varmoja vaihtoehtoja.Liian paljon on turvattomuutta,epävarmoja asioita,joista ei etukäteen tiedä.On vain pystytettävä yksi kerrallaan kivisiä tolppia vakaaseen maahan,johon aikoo myöhemmin rakentaa.Pieniä asioita,sinisiä mukeja ja kuitenkin jotakin niin suurta ettei voi ihmismielellä ymmärtää.Näin ne on näppylät!