Takaisin saunasta....

Juuri tänään olen miettinyt ihmismieltä suurena kristallipallona.Sitä,kuinka ihminen osaa etsiä juuri kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa tietoa.Ja sitä,kuinka nuo tiedonpalaset hahmottuvat pienessä,viisikiloisessa päässä,kristallinkirkkaiksi ajatuksiksi.Ja vielä sitä,että noista ajatuksista kiteytyy selkeä visio,jota kohti koko ihminen lopulta kääntyy kulkemaan.
 Kyllä,kirjoitan arjestani,johon tällä hetkellä kuuluu seuraavan ison sesongin suunnittelu ja ennakkotilausten laskeminen.Vaatii monta yötä ennen kuin saan sotkuisen spagetin lautaseltani haarukalla suuhun tai kiinalaisilla puikoilla rusinoita kupista.Ilman lusikkaa.
  Pitäisi osata ennustaa sesonkiviikonlopun sää,asiakkaiden mielihalut,oikeanlainen hintahaarukka ja kukkien määrä.kaikkea pitäisi olla juuri sopivasti,ei liikaa.Pitäisi olla selkeä,kokonainen ajatus sesongin tyylistä.Pitäisi ennakoida markettien ja bensa-asemien ulosmyyntihintoja ja sisäänvetotuotteita.Pitäisi ja pitäisi....
  Olen luonut vision,jonka pohjalta lähden luomaan valikoimaa.En tiedä onnistunko luomaan asiakkaille haluttavan kokemuksen.Tosin tiedän tuntevani heidät,heidän mieltymyksensä ja ideansa.Ja he tuntevat minut,tietävät mitä saavat.
  Mikään ei ole pysyvää,aika muuttuu jatkuvasti.Sesongit alkavat aikaisin ja loppuvat sitten kuin seinään törmänneen kanan lento.Trendejä tulee ja menee.Joku jää,joku lähtee,Ala on kuin vierivän kiven kyydissä,joskus olet huipulla,toisinaan kiven alla.
  Mikäpä siinä.Kiehtovinta on ettei tarvitse koskaan pysähtyä.En tiedä etukäteen mitä asiakas haluaa astuessaan ovesta.On vain osattava tehdä,osattava neuvoa,toteuttaa.Jokainen päivä on uusi,aina tulee uutta.On osattava elää epävarmuudessa,joka todellisuudessa on työn paras nautinto.