Joulu,mikä ihana tekosyy.Aattona lopetin työt kello kolmetoista ja painoin firman oven lähtiessäni kiinni.Lakisääteistä.Automatka kuin utuisessa tunnelissa ja sitten valmiiseen joulupöytään.Äiti oli taas laittanut pöydän koreaksi.
  Joulun vakio,Grinch (sori mahdollinen kirjoitusvirhe) varastaa joulun.Vihreä ukko on pakko nähdä.Ilman sitä joulu ei ala.Ei alkanut tänäkään vuonna vaikka viime vuoteen verrattuna olin pirteämmällä tuulella.Kuitenkin sammumispisteessä työkiireen jälkeen.Isä tiputti käteeni kullanvärisellä paperilla päällystetyn,litteän paketin.Matkalippuni Ivaloon!
  Kotona viritin aarteeni soimaan.Kuuntelin ja nieleskelin puolilasillista kermalikööriä (ei ole tapaistani).Loirin kappaleet vaikuttivat tasapaksuilta kaikki tyynni.Ääni soi matalana,isällisen turvallisena ja taustalla joku näppäili kitaraa.Sellainen utuinen,laiska tunnelma,joka ei sytyttänyt yhtään.Mietin,että tässäkö kaikki?Tätäkö olin odottanut?Tämä.....?
  Tähän levyyn oli päästävä sisään.Otin levyn sisäkannesta lauluvihkosen ja aloin seurata kappaleiden sanoja.Loiri lauloi väkevästi sanat suoraan sisälleni.Koskettavia,syvällisiä sanoja,taiteellisia lauseita,selittämättömyyttä.Ääni kulki äärettömyyksiin ja takaisin,pysähteli ja antoi odottaa itseään.Möreä miesääni muistutti Leonard Cohen (sori taas jos meni vikaan) sulamatonta,puhuttelevaa ääntä.
  Huimasi ja meni päähän.Tunsin kuinka olisin ollut taidenäyttelyssä ja katsonut lukuisia tauluja ymmärtäen kaiken,mitä ne esittivät.Näin tarinoita,jotka elivät silmissäni.Olin täynnä laulettuja kuvia,mystisiä sanoja ja tunteita.Loiri oli niin vahva tulkitsija,että murenin itse hänen tulkintojensa alle.Levy eli ja minä sen mukana.Tuntui kuin minut olisi imaistu pölynimuriin.
  Loiri itse sanoo:"Tällä levyllä haluan kunnioittaa suomalaista rock- ja pop-runoutta." Ja toden totta hän myös nostaa lyriikan esiin,puhaltaa siihen hengen.Muistan löytäneeni isän kasetilta (muinaismuisto) ihmisen ikävän toisen luo.Loiri nostaa tulkinnallaan lapsuuteni muistot pintaan.Levyn parasta antia kuitenkin on olkinainen,joka "tanssii navetan katolla,sylissä vaatteet riekaleina ja pää kainalossa".Teinipoppini.
  Kiitos Outo Emo ja Obeesia viesteistänne!Ostin taannoin yrityskurssin käsityökahviosta punaisen lasisydämen nahkanauhoineen.Viritin sen kaulaani ja päätin etten koskaan ota sitä pois.Sen ostin symboliksi muistuttamaan siitä,että MINÄ ELÄN!Hyvää joulua!