Hain uuden sivupohjan piristykseksi ja päätin aloittaa alusta.Tiukka katse peiliin,hymy itselle ja taas menoksi.Piut paut koko paha maailma,täältä tulee Ikivalkea.Uutena ja raikkaana,vielä hiukan käynnistyskuntoisena,mutta kumminkin tien päällä.
  Kokoan palapeliäni uudelleen.Jokaisella palalla on oma tarkoituksensa.Välillä kaiken on tarkoitus hajota,mennä rikki.Ainoastaan siksi,että näkisi palat tarkemmin.Miettisi jokaiselle sijainnin.Olenko muistanut tuonkin hetken?Missä olin silloin?
  Tuosta koirasta tuli mieleeni Juice Leskisen virttynyt t-paita (konsertti,jota tuijotin vuodenvaihteessa).Se oli joskus ollut valkoinen,nyt se oli tasaisen harmaa,venynyt.Selässä oli suomalaisen olutmerkin nimi.Paita loppui mustien,laihan takapuolen peittona olevien farkkujen uumenissa.Etumuksessa hieroi suomenkartan kuvajaiseen rakennettu kitara.
  T-paitaa kannattavan miehen pää oli kalju.Kaljun takareunan alaosasta alkoi harmaa hiuskiertymä,joka oli taiteiltu poninhännälle.Solmussa kuitenkin.Suuret silmälasinkehykset sulkivat verrattain pienet silmät sisäänsä.Suu oli luotaantyöntävä,suuteli mikkiä miehen laulaessa,yläpuolella viikset.Miehen kaulassa oli tumma,iso luomi.
  Juice Leskinen oli isällinen hahmo.Mies,jonka syliin olisin halunnut käpertyä.En tiedä miksi,ehkä olemuksen ja tuon virttyneen,roikkuvan paidan vuoksi.Tai sitten miehisyyden.En tiedä.Hänessä oli jotain,jota kaikki rakastivat tai luulivat rakastavansa.
  Palapelini alkaa vihdoin muotoutua kasaan.Turvallisuudentunne ja luottamus palaavat.Rakkaus syttyy monimuotoisuudessaan rinnassa.Minä elän sittenkin.Uskomaton,ainokainen,minä.Ikivalkea.