Huomaan istuvani iltaisin lukemassa blogeja.Minulla on suosikkilista,jonka mukaan seurailen tapahtumia.Tunnen useita kirjoittajia.Luen kirjoituksia,joiden aiheet liikkuvat laidasta laitaan.Vierailen erilaisia tunnelmia herättävillä sivuilla.
  Joulukuun alussa en vielä tiennyt tämän maailman olemassaolosta.Obeesia kävi luonani ja antoi minulle kartan tähän tuntemattomaan.Otin ensimmäisen askeleen,sitten toisen ja kolmannenkin.Huomasin tulleeni liian kauas palatakseni entiseen.En halua täältä pois.Täällä on minun kotini,perheeni,yhteisöni,yhteiset ilot ja surut.Täällä huomaa kuinka jokainen asia on merkityksellinen.
  Saan olla tuntematon,kasvoton.Vain tunteillani ja kirjoituksillani on väliä.Joku tuntee minut siviilissäkin,useampi ei tiedä kuka peilistäni katsoo.Leijun vapaudessa ja nautin siitä.Olen Ikivalkea,itselleni ja teille.Olen vihdoin onnellinen.Olen täyttynyt.
  Kirjoittaessani ja kulkiessani sivuilla,huomaan rentoutuvani täysin.Raskas työ vaatii raskaat huvit tai ainakin huvin,joka pystyy tyhjentämään pään ajatuksista.On jotakin täysin omaa,yksin minun,aarteeni.
  Rakkaani on harrastukselleni kateellinen,koska kirjoittaminen syö aikaa pyykin lajittelulta,tiskaamiselta,siivoamiselta ja sun muulta kotityöltä.Hänet kasvatettiin tekemään työtä koko sen ajan kun silmät pysyvät auki.Minä tarvitsen rauhoittumista,lepoa ja pääntyhjennystä.Kotitöitä teen siihen sopivaksi katsomallani ajalla,vastuullisesti.Helppo parisuhde,kaksi kiertolaista radallaan ja välissä ikuinen äärettömyys.