Toukan kevätjuhlat olivat tänään.Suljin liikkeen aikaisemmin ja ehdin juuri ja juuri vaihtamaan vaatteet kotona.Anoppi oli vaatettanut ja syöttänyt tenavat valmiiksi.Sitten koko porukka kyytiin ja kohti päiväkotia.
  Parkkeerasin auton sivummalla olevalle parkkipaikalle,jotta en tunnekuohuissani mällää rakkaani tila-autoa.Kävelimme kohti valkoista rakennusta enkä oikeastaan tiennyt veikö Toukka minua vai minä Toukkaa.Eteisessä nämä ammattikasvattajat ottivat vieraita vastaan.Arvata saattoi,olin kuin näkymätöntä massaaa valuessani heidän ohitseen.Fanfaareja en tosin odottanutkaan.
  Toinen tädeistä oli pukeutunut valkoisiin housuihin,joita oli varmastikin silitetty tuntitolkulla.Paita oli myös valkoinen ja siinä oleva kaula-aukko oli hyvinkin antavalla tuulella.Täti myös kumarteli syvään ja hartaasti ottaessaan leluja koreista ikäänkuin tarjoillen näkymiä varsinkin miesvieraille.Kaulassa oli muutama kieppi valkoista helminauhaa.Mieleeni nousi kuva itse rakkauden inkarnaatiosta Emmanuellesta.Olikohan täti noin epätoivoinen?Hän myös käyttäytyi kuin olisi ollut teatterissa.Kokonaista tekopirteyttä ja hymyä.Yök!
  Toinen tädeistä oli sentään saanut jotain säädyllistä päälle.Käytös oli myös kuin lapsella tikkaritehtaassa.Huh,huh!Kolmas täti,Toukan omahoitaja,pysytteli selvästi erillään tästä kaksikosta.Ilmassa leijui selkeä kyllästyminen kollegoihinsa.Tämä täti on ollut mukava ja olemme keskustelleet monista kasvatusasioista vanhempien tapaamisissa.Ennen lähtöä kävin vaihtamassa hänen kanssaan muutaman sanan ja kiitin hyvästä hoidosta halaamalla.Muita en muistanut mitenkään.Tarkoituksella.
  Sellainen päivä on ollut tänään.Ilmassa leijuu uhka,että joudun irtisanomaan opiskelupaikkani.Jos näin tapahtuu ja joudun luopumaan unelmastani,jota olen odottanut kohta kaksi vuotta,en takaa pysymistäni ehjänä.Tiedänhän minä mitä kaikkea minulla jo on,mutta tämä on ollut tärkeää.Moni asia on ollut poikkiteloin opiskeluni edessä.Ensin opiskelun aloitus siirtyi ja sitten tuuraajaksi lupautunut petti raukkamaisesti.Mutta elämä ei koskaan ole ollut minulle helppo.Aina on tullut päin näköä.Raja tulee kuitenkin joskus vastaan ja luulen,että alan lähestyä sitä uhkaavasti.Ennen sitä,hanat kaakkoon ja täysillä sumun sekaan!!!!